Suomen peacetech-ala junnaa paikallaan, vaikka se voisi olla maailman paras – ”Ainoa asia, joka estää meitä tästä johtajuudesta, on me itse”
Aape Pohjavirta kruisailee pitkin YK:n ja EU:n istuntosaleja puhumassa peacetechistä ja firmansa Funzin uusista suunnitelmista. Suomen peacetech-alan olisi Pohjavirran mielestä ryhdistäydyttävä ja otettava vastuu omasta edistymisestään.
Suomen peacetech-alan on järjestäydyttävä, uskoo oppimispalveluja kehittävän Funzin johtaja Aape Pohjavirta. Pohjavirta on puhunut peacetechin eli rauhanteknologian puolesta jo vuosien ajan eri forumeissa ja istuntosaleissa. Pohjavirran mielestä ala junnaa paikallaan, vaikka Suomella olisi hyvät edellytykset ottaa johtajan rooli.
– Suomessa meillä on CMI, meillä on erittäin korkeaa teknologiaosaamista ja meillä on rauhanvälitystä koskevia asioita kehityspolitiikan kärkipisteinä.
Puuttuva palikka olisi jonkinlainen peacetech-kollektiivi, jota Pohjavirta peräänkuulutti jo vuoden 2017 Peacetech Forumissa.
– Peacetech-alalla toimivien tahojen olisi järjestäydyttävä ja sanotettava, mitä kukin toimija tarvitsee ja mitä sillä on tarjottavana. Kyvyt, osaamisalueet ja puutteet on tuotava esiin. Sen jälkeen voidaan allekirjoittaa yhteiset tavoitteet ja ryhtyä kehittämään alaa.
Tekemisen meininki on Pohjavirran mukaan toimijoilta hukassa. Projektit hukkuvat jähmeiden prosessien syövereihin tai rahoitusvaikeuksiin ennen kuin ne ehtivät alkaakaan.
– Tarvitsemme talkoohenkeä. Kutsutaan koolle, mennään ja tehdään. Talkoissa ei pohdita, pitäisikö katto korjata, vaan se korjataan.
Nopea päätöksenteko kunniaan
Pohjavirta itse tykkää tehdä nopeita päätöksiä ja lähteä rivakasti liikkeelle. Hyvä esimerkki on koronakriisin vastareaktiona syntynyt projekti, jossa Funzi pääsi Etelä-Afrikassa mukaan Covid-19 vastareaktion toimenpideohjelmaan, jonka tavoitteena oli tavoittaa kolme miljoonaa eteläafrikkalaista tarjoten heille koronavirukseen liittyvää tietoa ja toimintaohjeita mobiilipalvelun kautta. Pohjavirta ajatteli aluksi, että Funzi toteuttaa samantyypisen projektin Suomessa.
– Yksikään viranomaistaho ei edes vastannut yhteydenottopyyntöihimme. Kokemuksemme sekä pakolaiskriisistä että Covid-19 kriisistä osoittavat, että kun yhteiskunta kriisiytyy, kyky innovatiiviseen päätöksentekoon on Suomen kaltaisessa kehittyneessä maassa nolla, koska täällä ajatellaan olemassa olevien prosessien kautta. Etelä-Afrikan kaltaisessa kehittyvässä maassa ymmärretään, että kriisissä saattaa piillä tilaisuus oppia jotain uutta. Innovaatiot tapahtuvat usein eri paikassa, kuin missä on hyvin toimiva yhteiskunta.
Funzin nopeita tuloksia Etelä-Afrikassa ei Pohjavirran mukaan olisi koskaan saatu, jos mukaan olisi pyydetty isompia toimijoita.
– Projekti tehtiin omarahoitteisesti ja omalla päätöksellä, koska vain siten pystytään toimimaan nopeasti ja tehokkaasti. Jos olisimme vieneet sen jonnekin, olisimme vielä ensi vuonnakin päätöksentekovaiheessa.
“Kun yhteiskunta kriisiytyy, kyky innovatiiviseen päätöksentekoon on nolla.”
Pohjavirta kuuluttaakin eteenpäin katsovan päätöksentekotyylin puolesta.
– Suurin osa nyky-yhteiskuntamme haasteista johtuu siitä, että meillä on manageriaalinen päätöksentekotapa.
Pohjavirta viittaa Herbert Simonin Nobelin ansainneeseen teoriaan ihmisen päätöksentekoprosesseista.
– Manageriaalisessa päätöksenteossa tehdään suunnitelma, ja sitten sitä toteutetaan. Sitä vastoin nykyhetkessä tapahtuva päätöksenteko perustuu siihen, että ratkotaan ongelmaa siinä tilanteessa ja niillä kyvyillä ja keinoilla, joita on saatavilla. Toinen katsoo taaksepäin tehtyyn suunnitelmaan, toinen eteenpäin.
Manageriaalisen tyylin vannoutuneita kannattajia ovat julkiset rahoitustahot. Kukaan ei uskalla rahoittaa innovatiivisempaa ja kokeilevampaa projektia, jossa päätöksentekoa tehtäisiin vasta projektin aikana. Siksi innovatiivisille peacetech-projekteille voi olla hankala löytää rahoituskanavia, mutta mahdotonta se ei ole. Social impact bond -tyyppiset rahoitusmallit voisivat toimia, tai sitten projektien rakentaminen jo olemassaolevien, hyväksi todettujen teknologioiden varaan, ja sitomalla ne myytäviin tuotteisiin.
– Rahaahan on maailmassa aivan liikaa. Kyse on siitä, miten se jaetaan. Se, että me rauhanteknologian kehittäjät olemme olleet kyvyttömiä rakentamaan rahoituskelpoisia mekanismeja, se on ihan meidän oma moka.
Eli tekosyyt pois ja töihin. Rauhanteknologialla voisi olla suuri merkitys ihmiskunnalle.
– Suurin rauhanteknologian avulla saavutettu edistysaskel olisi saada ihmiset ymmärtämään, että vastuu tulevaisuudesta on heidän käsissään.
Palataan vielä Suomen rooliin. Miksi juuri täällä pitäisi kehittää rauhanteknologiaa?
– Suomihan on maailman onnellisin yhteiskunta. Osaamme olla tyytyväisiä siihen, mitä meillä on, mikä johtaa harmin ja mielipahan puuttumiseen. Toisaalta olemme läpinäkyviä, ja ennakoitavuus on korkealla tasolla. Uskomme ohjeita ja välitämme toisistamme. Meillä on paljon toimintamalleja, jotka tekevät meistä maailman eniten luottamukseen pohjautuvan yhteiskunnan.
“Suurin rauhanteknologian avulla saavutettu edistysaskel olisi saada ihmiset ymmärtämään, että vastuu tulevaisuudesta on heidän käsissään.”
Tämä luottamus yksilötasolla ja yhteiskunnallisella tasolla on Pohjavirran mukaan perusedellytys sille, että syntyy kestävä rauha. Siitäkään ei ole haittaa, etteivät suomalaiset herätä muissa pelkoa.
– Hirmuisen harvalla on negatiivista sanottavaa suomalaisista toimijoista, koska niin harva on ollut meidän kanssa tekemisissä. Olemme neutraaleja, ketteriä ja pieniä, mikä tekee sen, että Suomi voisi olla rauhanteknologian ehdoton ykkösmaa koko maailmassa. Ainoa asia, joka estää meitä tästä johtajuudesta, on me itse.
Peace Invaders on suomalainen rauhanjärjestö, jonka tarkoitus on valjastaa teknologia ja media rauhanrakennuskäyttöön.
We want peace. We mean business.
HANNA PARTANEN
Toimittaja, ohjaaja ja Peace Invadersin toiminnanjohtaja. hanna@peaceinvaders.fi
MARI TARKKONEN
Historioitsija, markkinointipäällikkö ja narratiivi-intoilija. mari@peaceinvaders.fi