Rauhanprosessit ansaitsevat enemmän näkyvyyttä, uskovat Peacemaker-draamasarjan tekijät – ”Emme halunneet tehdä mustavalkoista tarinaa, vaan näyttää tilanteiden monimutkaisuuden”

Irina Björklund esittää Rauhantekijä-sarjan päähenkilöä Ann-Mari Sundellia. Kuva: Matila Röhr Productions

Prix Europa -ehdokkuuden saaneen draamasarjan tuottaja Johanna Enäsuo ja käsikirjoittaja Eriikka Etholén-Paju päättivät, että sodista on jo tehty tarpeeksi viihdettä. Nyt on rauhan vuoro.

Ann-Mari Sundell on rauhanneuvottelija, joka mieluummin olisi Suomessa selvittelemässä kalaverkkojaan. Hahmo seikkailee uudessa jännityssarjassa Rauhantekijä, joka julkaistiin viime kuussa Yle Areenassa.

Matila Röhr Productionsin tuottama, Irina Björklundin tähdittämä ja palkitun elokuvaohjaaja AJ Annilan ohjaama sarja on jo ehtinyt saada Prix Europa -ehdokkuuden, mutta rauhaa käsittelevä jännityssarja sai tovin odottaa aikaansa. Sodasta ja väkivallasta on helppo keksiä viihdettä, mutta rauhanprosesseja on harvemmin nähty valkokankailla ja TV-ruuduissa.

Kaikki lähti siitä, kun sotareportterin urasta nuorena haaveillut tuottaja Johanna Enäsuo ja historioitsija-käsikirjoittaja Eriikka Etholén-Paju kävelivät pitkin Helsingin katuja.

– Johanna kysyi siinä Lasipalatsin kulmalla, että hitsi vieköön, rauhasta ei ole kukaan tehnyt vielä draamasarjaa, vaikka meillä on Martti Ahtisaarikin. Mitä jos tartuttaisiin siihen aiheeseen? kertoo Etholén-Paju.

Johanna Enäsuo (vas.) ja Eriikka Etholén-Paju sijoittivat sarjan Turkkiin, mutta tapahtumia seurataan suomenruotsalaisen rauhanneuvottelijan silmin.

Alkoi viisi vuotta kestänyt prosessi, jonka aikana kaksikko sukelsi syvälle konfliktinratkaisun maailmaan. Taustatyövaiheessa haastateltiin pakolaisasiantuntijoita, rauhanneuvottelijoita, turvamiehiä ja YK:n edustajia, jotta sarjasta tulisi mahdollisimman uskottava.

– Sekään ei ollut itsestäänselvää, että sarja sijoittuisi nykypäivään. Mietimme pitkään, olisimmeko Kosovossa tai jossain ihan muualla menneessä maailmassa. Sitten päädyimme monen mutkan kautta Turkkiin, kertoo Enäsuo.

Lopulta syntyi tarina suomenruotsalaisesta rauhanneuvottelijasta Ann-Mari Sundellista, joka joutuu keskelle Turkin ja kurdien välistä konfliktia. Käsikirjoitustyön alkuvaiheessa oli Turkin tilanne rauhallisempi kuin tänä päivänä. Sen jälkeen Turkissa on tehty vallankaappausyritys, ja presidentti Recep Tayyip Erdoğan on kiristänyt otettaan vallasta.

– Ne tulivat vasta sitten, kun olimme sijoittaneet tarinan sinne. Tuli sellainen olo, että mitä tähän enää uskaltaa luoda, kun todellisuus alkoi olla fiktiivistä tarinaa hirvittävämpi! Samalla se loi uskoa siihen, että tämä oli tärkeä tarina, joka piti kertoa, Enäsuo toteaa.

“Tuli sellainen olo, että mitä tähän enää uskaltaa luoda, kun todellisuus alkoi olla fiktiivistä tarinaa hirvittävämpi!”

– Turkkilaiset ja kurdit eivät ole tosielämässä pystyneet vielä rakentamaan kestävää rauhaa. Mietimme, miksemme voisi kokeilla, jos se olisi mahdollista fiktion maailmassa. Ehkä saisimme ihmiset ajattelemaan sitä, miten asiat voisivat olla toisin, lisää Etholén-Paju.

Pääteemana sovinto

Käsikirjoitusvaiheessa piti pohtia sitä, millä tavoin tekijät käsittelevät räjähdysherkkää aihetta.

– Draamasarja menee katsojan sisälle. Siksi päätimme, että kaikissa kohtauksissa oli pääteemana sovinto. Vaikka tapahtuisi mitä, katsoja piti saada ymmärtämään, että sarjan henkilöt yrittivät saada sovintoa aikaan. Emme lähteneet jenkkilinjalle, että olisimme alkaneet räjäyttää kaikkea pelkän draaman takia, kertoo Etholén-Paju.

Samalla tekijät olivat tietoisia siitä, että he tulivat ulkopuolelta tarkastelemaan jonkun toisen konfliktia.

Tekijätiimiä kiinnostaa nähdä, miten turkkilais- ja kurdikatsojat suhtautuvat sarjaan. Kuvassa Eriikka Etholén-Paju (vas.) ja Johanna Enäsuo.

– Tiesimme liikkuvamme herkällä alueella. Toisaalta sitten meillä oli näyttelijöissä kurdeja, jotka olivat kiitollisia siitä, että vihdoinkin joku käsittelee näitä aiheita. Heidän on itse vaikea tarttua niihin käynnissä olevan konfliktin takia, kertoo Enäsuo.

Kuvauspäivinä Enäsuota jännitti, miten näyttelijäkaartissa olevat turkkilaiset ja kurdit suhtautuisivat käsikirjoitukseen.

– Halusin aina jutella jokaisen kanssa ja kysyä, mitkä olivat fiilikset. Näyttelijät tuntuivat ymmärtävän, ettemme olleet tulleet osoittamaan heitä sormella. Ihan samalla tavalla sarja kritisoi Suomen asekauppaa nostamalla esiin sen, että vaikka esiinnymme maailman parhaana rauhanneuvottelumaana, asevienti on meidän valtiollemme tärkeää.

Turkkilais- ja kurdinäyttelijöiden kesken syntyi kuvauksissa konfliktiin liittyviä keskusteluja, mutta kaikki tapahtui hyvässä hengessä.

– He eivät alkaneet politisoida asioita liikaa. Ja toki sieltä oli jäänyt pois jo sellaiset, jotka eivät olisi seisoneet käsikirjoituksen takana, jatkaa Enäsuo.

Konfliktien monimutkaisuus jää usein piiloon

Tosielämän ja TV-sarjan välisiä jännitteitä pehmensi se, että sarjaan käsikirjoitetut juonenkäänteet olivat kaikki keksittyjä.

– Sarjassa viitataan esimerkiksi Turkin ja kurdien välisiin rauhanneuvotteluihin Oslossa, mutta siihen liittyvät asiakirjat ovat salaisia. Jouduimme kirjoittamaan fiktiivisten rauhanneuvottelujen sisällön itse, kertoo Etholén-Paju.

Samalla piti olla tietoinen siitä, että sekä kurdien että turkkilaisten joukosta löytyy paljon sisäisiä ryhmittymiä ja erilaisia näkemyksiä. Sen Enäsuo ja Etholén-Paju halusivat tuoda esiin myös sarjassa.

– Emme halunneet tehdä mustavalkoista tarinaa, vaan näyttää tilanteiden monimutkaisuuden. Rauhanneuvottelujen maailmaa tutkiessamme korostui se, miten paljon siellä tehdään vaihtokauppaa. Molemmat osapuolet varmasti uskovat istuvansa pöydän oikealla puolella. Miten löytää sieltä se halu päästä yhdessä rauhan tielle? Lisäksi pöydällä ovat vaikea kysymykset siitä, mikä tulee ensin, rauha, anteeksianto vai oikeudenmukaisuus, Enäsuo avaa.

“Molemmat osapuolet varmasti uskovat istuvansa pöydän oikealla puolella. Miten löytää sieltä se halu päästä yhdessä rauhan tielle?”

Media raportoi konfliktien monimutkaisuudesta usein hyvin yksinkertaistetusti. Enäsuo onkin kiinnostunut median vallasta vaikuttaa ihmisten maailmankuvaan.

Johanna Enäsuo (vas.) ja Eriikka Etholén-Paju haluavat nostaa rauhanprosesseja enemmän esiin ja herätellä katsojia ajattelemaan, miten asioita voisi tehdä toisin.

– Tällä hetkellä luen Rutger Bregmanin kirjaa nimeltä Hyvän historia. Siinä käsitellään hyvin mielenkiintoisesti sitä, mitä tarinoita nostetaan esiin, ja mitä ei. Esimerkiksi kriisin keskellä ihmiset eivät toimi niin kuin media antaa meidän ymmärtää. Todellisuudessa ihmiset auttavat toisiaan konfliktin keskellä.

Konfliktien dynamiikkaa tullaan ehkä näkemään ruudussa jatkossakin, jos tekijät saavat rahoituksen uusille tuotantokausille. Sitä, missä Ann-Marie Sundell seikkailee seuraavaksi, he eivät paljasta.

– Sodan ja rauhan problematiikan pohtiminen on tärkeää myös tulevien kausien varalta. Ehkä voisimme käsitellä sitä, mikä on ruohonjuuritason toimijoiden ja kansan halu rauhaan. Se voi olla oikeasti paljon syvempi kuin päättäjillä, jotka käyvät vaihtokauppaa suurvaltapolitiikan tasolla, Enäsuo toteaa.

Peace Invaders on suomalainen rauhanjärjestö, jonka tarkoitus on valjastaa teknologia ja media rauhanrakennuskäyttöön.

We want peace. We mean business.