Rauhanvälitysjärjestö CMI reagoi digitalisaatioon peacetech-projektipäällikön palkkauksella

CMI:n Antero Karvonen ja Edward Marques. Kuva: Hanna Partanen

Rauhanteknologiasta ei Suomessa voida puhua ilman tunnettua konfliktinratkaisujärjestöä, Crisis Management Initiativea, eli CMI:tä. Niinpä eräänä kauniina kesäaamuna avasin virtuaaliyhteyden organisaation innovaatioista vastaavan vanhemman projektipäällikön Dr. Edward Marquesin ja viestintäsuunnittelija Antero Karvosen kanssa.

Digitalisaatio muuttaa niin maailmaa kuin rauhanvälitysyhteisön työtä. Se antaa työkaluja ja muovaa työtapoja. Rauhanteknologia on erillinen termi, jota rauhantyön alalla pyritään nyt kovasti määrittelemään. Voiko esimerkiksi sosiaalista mediaa kutsua rauhanteknologiaksi silloin, kun sitä käytetään rauhanneuvottelujen alustana?

– Digitalisaatio vaikuttaa sovittelutyöhön riippumatta rauhanteknologian määritelmistä tai käsitteistä. Se tapahtuu orgaanisesti, Karvonen aloittaa.

Se, kuinka rauhanteknologia olisi erotettava digitalisaation yleisestä trendistä, on kysymys, johon ei ole vielä vastausta.

– Toivon, että termi määritellään tarkemmin ja paremmin alalla. Ja toivon, että löydämme roolimme keskustelussa, Marques toteaa.

“Digitalisaatio vaikuttaa sovittelutyöhön riippumatta rauhantekniikan määritelmistä ”

Samalla kun pohdinta peacetechin roolista jatkuu, CMI yhdessä muiden rauhanvälitysjärjestöjen kanssa etsii tapoja toimia digitalisoituvassa maailmassa. Lähtökohtaisesti on jo selvää, että teknologia auttaa rauhanvälitystyössä.

Esimerkkeinä teknologian tarjoamista mahdollisuuksista Marques antaa turvalliset tilat virtuaaliseen vuoropuheluun sekä eri tahojen osallisuuden lisäämisen ja analysointimahdollisuudet. Esimerkiksi viestintävälineet parantavat valtioista riippumattomien toimijoiden osallistumista konfliktinratkaisuprosesseihin.

– Eri taustoista tulevilla ihmisillä on mahdollisuus liittyä toimintaan, ja toisaalta teknologialla voidaan vahvistaa sitä, ketkä osallistuvat istuntoihin ja kuinka usein. Esimerkiksi sosiaalinen media mahdollistaa 5000 hengen tapaamisen, mikä ei olisi mahdollista live-kokouksissa.

Vaikka rauhanteknologia tarjoaa paljon mahdollisuuksia, täytyy myös vaaratekijät huomioida.

On tärkeää miettiä, millaista teknologiaa käytetään, ja mihin sitä käytetään. On myös oltava tarkka avoimuuden suhteen – prosessissa mukana olevien henkilöiden on tiedettävä, millä tavoin he ovat osa sitä.

Lopuksi rauhanneuvottelijoiden on varmistettava, että kolmannet osapuolet eivät pääse käsiksi käytettyihin alustoihin ja niiden tietoihin.

– Osallistujien suostumus teknologian käyttöön on välttämätöntä. Yhtä tärkeää on, että ratkaisut ovat tarkoitukseen soveltuvia, vastuullisesti käytettäviä ja että ne lisäävät luottamusta konfliktin osapuolten sekä välittäjän välillä, Marques sanoo.

Teknologian avulla rauhanneuvottelijat voivat esimerkiksi tavoittaa monia ihmisiä tai käydä läpi suuria määriä tietoja, mutta se ei voi korvata ihmisen ajattelua, kuten poliittista analyysiä tai eettisiä näkökohtia.

– Se on kyseisten alojen asiantuntijoiden työtä, Karvonen toteaa.

Kaiken kaikkiaan rauhanteknologia näyttäisi olevan poikkitieteellinen haaste, joka vaatii monen tyyppisen asiantuntemuksen yhdistämistä.

Digitalisaation valtavirtaistaminen rauhantyössä on yhteinen ponnistus

Rauhanteknologian kehityksessä on vielä paljon tehtävää. Täytyy tiedostaa, mitä rauhanteknologian saralla on tapahtunut, mihin ala on menossa sekä miten kehitys liittyy digitalisaation yleiseen kehitykseen.

CMI:n työssä Marques jakaa tulevat vaiheet kolmeen:

– Tällä hetkellä painopiste on yksinkertaisesti hankkia välineitä, joiden avulla rauhanneuvottelijat voivat jatkaa työtään riippumatta liikkumisrajoituksista. Jatkossa meidän on kehitettävä ja parannettava hyviä käytänteitä, jotka perustuvat vahvaan empiiriseen näyttöön, ja lopulta meidän on ymmärrettävä, miten yleinen digitalisaatiotrendi vaikuttaa koko rauhansovittelun alaan ja annettava oma panoksemme kehitykseen.

Jotta rauhanteknologian kehitys järjestössä nousisi uudelle tasolle, CMI palkkaa syyskuun alussa rauhanteknologiaan keskittyvän projektipäällikön. Tehtävään astuu Jonathan Harlander.

Rauhanteknologiaprojektien hyvä johtaminen auttaa jäsentämään ja vahvistamaan koko alaa, ja tämä voi edelleen auttaa tuomaan yhteen julkisen ja yksityisen puolen resurssit ja tiedot. Niinpä ihanteellisessa ekosysteemissä eri alojen asiantuntijat voisivat työskennellä yhdessä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

– Kaupalliset yritykset ovat luoneet työkaluja, joista mekin voisimme hyötyä. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyölle on nyt selvä hetki, Marques esittää.

Pohjimmiltaan rauhanvälitysyhteisö voisi tuoda pöytään ongelmia, jotka sitten käsiteltäisiin yhdessä rahoittajien, yritysten, yliopistojen ja muiden toimijoiden kanssa.

– Tekijät tulisi saada yhteen ongelmien ratkaisemiseksi, Karvonen sanoo.

– Kun ongelmat tuodaan samaan pöytään, yritysten on helpompi osallistua omalla panoksellaan.

CMI:ssä uusi peacetech-projektipäällikkö laajentaa myös osaltaan järjestön verkostoa. Aiemmin Jonathan Harlander on työskennellyt Centre for Humanitarian Dialogue -järjestössä ja hän on CyberMediation-verkoston perustajajäsen. Lisäksi hän on ollut kehittämässä digitaaliteknologioiden ja sovittelun työkalupakkia yhdessä Yhdistyneiden Kansakuntien poliittisten ja rauhanrakennusasioiden osaston (DPPA) kanssa.

“Ihanteellisessa ekosysteemissä eri alojen asiantuntijat voisivat työskennellä yhdessä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi”

Kaiken kaikkiaan tarvitaan tiivistä suhdetta teknologian kehittäjien ja rauhanvälityksen asiantuntijoiden välillä.

– Peacetech on nouseva ala, joka vaatii paljon enemmän huomiota ja resursseja. Meidän tulee ponnistella älykkään ja strategisen yhteistyön tukemiseksi yritysten, yliopistojen, ammattilaisten ja etenkin innovoijien välillä, Marques summaa.

Crisis Management Initiative (CMI) on suomalainen rauhanvälitysjärjestö, jonka perusti Nobelin rauhanpalkinnon saaja, presidentti Martti Ahtisaari vuonna 2000. Se on yksi johtavista konfliktinratkaisujärjestöistä ja työskentelee ympäri maailmaa. Tohtori Edward Marques on työskennellyt sovittelun ja vuoropuhelun alalla useita vuosia erityisesti Lähi-idässä, jota ennen hän keskittyi rauhanteknologiaan. Antero Karvosella on tausta digitaalisessa viestinnässä ja kognitiotieteissä. Hän on työskennellyt CMI:ssä lähes kymmenen vuotta ja aloittaa nyt Jyväskylän yliopistossa väitöskirjatutkimuksen tekoälystä.

Peace Invaders on suomalainen rauhanjärjestö, jonka tarkoitus on valjastaa teknologia ja media rauhanrakennuskäyttöön.

We want peace. We mean business.

Rauhanvälitys digitalisaation aallokossa – CMI reagoi trendiin pitkäjänteisellä suunnittelulla ja uuden peacetech-projektipäällikön palkkauksella

Digitalisaation valtavirtaistaminen rauhantyössä on yhteinen ponnistus